Opettajan perustehtävä ja vastuut määritellään lainsäädännössä. Opetuksen sisältö ammatillisessa perusopetuksessa tulee valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta. Mitä vielä tarvitaan ohjaamaan opettajan toimintaa?
Opettajan toimintaa ohjaavat juridisten vaatimusten lisäksi eettiset periaatteet. Juridisten vaatimusten ja eettisten periaatteiden ero on hyvä tiedostaa, sillä niissä on myös hämäävää samankaltaisuutta. Esimerkiksi opiskelijoiden tasapuolinen kohtelu on sekä osa opettajan työn juridisia vaatimuksia, että opettajan työn eettisten periaatteiden noudattamista. Juridinen ohjaus velvoittaa opettajaa. Eettiset periaatteet tarkoittavat yksinkertaisimmillaan sitä, miten opettaja suhtautuu itseensä, työhönsä, oppijaan, työyhteisöön, sidosryhmiin ja yhteiskuntaan.
Opettajien ammattijärjestö OAJ:n julkaisussa “Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet” määritellään opettajan ammattietiikka näin:
“Opettajan ammattietiikka ei perustu pakkoon tai ulkopuoliseen valvontaan vaan sisäistettyyn käsitykseen ammatin moraalisesta vaativuudesta.”
OAJ:n määrittelemän opettajan ammattietiikan perustana ovat ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus. Nämä ovat peräisin YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta.
Opettajan eettiset periaatteet yleisesti
Opettajan ammatti on itsenäinen ja vaativa asiantuntijatehtävä. Opettajan työllä on sekä välitön vaikutus opetettaviin että pitkäaikainen vaikutus heidän tulevaisuuteensa. Tällaista työtä ohjaamassa on syytäkin olla voimakas ammattietiikka, joka perustuu yhteisesti hyväksyttyihin arvoihin. On ilahduttavaa, että OAJ ei tyydy tässä vähempään, kuin YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.
Kaikissa ammateissa ammattietiikka on osa ammattikunnan omaa laadunvalvontaa. Näin voi sanoa olevan myös opettajien ammattikunnassa. Kehittynyt ammattietiikka on yksi tärkeimmistä opettajan resursseista. Opettajan työhön sisältyy oman toiminnan motiivien ja päämäärien eettistä pohdintaa ja arviointia. Ammattietiikka ohjaa työhön ja ammattiin liittyviä vuorovaikutussuhteita.
Opettajan työllä on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Opettajan työ on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien edistämistä yksilön parhaaksi. Työ on julkista työtä, jossa onnistumiseen kohdistetaan paljon odotuksia. Sisäistynyt eettisyys ohjaa toimintaa paineenalaisissa tilanteissa ja myös estää opettajaa käyttämästä asemaansa väärin.
Ammattiopettajan eettiset periaatteet
Opettajan työ vaikuttaa oppijassa pitkään. Sekä perusopetuksen aikaisia opettajia että ammattiopettajia ja heidän sanomisiaan muistellaan jopa koko elämän ajan. Opettaja voi tahtomattaankin lannistaa - tai kannustaa oppijan pääsemään parhaimpaansa. Hyvät oppimiskokemukset edistävät elinikäistä oppimista. Tämän asian merkitys kasvaa koko ajan.
Joidenkin teorioiden mukaan olemme siirtymässä eksponentiaalisen tiedon kasvun maailmaan, jossa varsinkin teknisillä aloilla tieto korvautuu uudella tiedolla aina vain nopeutuvalla tahdilla. Erään vision mukaan jo muutaman vuoden päästä olemme tilanteessa, jossa tekniikan kolmannen vuosikurssin opiskelijan ensimmäisenä vuonna omaksuma tieto on vanhentunutta. Tällaiseen maailmaan ammattiopettajan pitäisi opetettavansa pystyä valmentamaan.
Myönteisten oppimiskokemusten synnyttäminen auttaa omaksumaan asenteen, että minä pystyn oppimaan. Tätä asennetta ammatillista koulutustaan hankkiva nuori tarvitsee. Työelämässä on koko ajan vähemmän ja vähemmän paikkoja, joissa voi työskennellä kerran opitun tiedon varassa ja työnantaja hoitaa jatkokoulutuksen siitä eteenpäin. Oppijan itseluottamuksen ja sosiaalisen vastuullisuuden tukemista ei voi liikaa korostaa, kun tietää millaiseen työelämään he ovat menossa.
Alakohtaiset eettiset periaatteet
Ammattiopettajankin toimintaa opetustyössä ohjaa opettajan ammattietiikka. Tämän lisäksi eettiset periaatteet on syytä tiedostaa ja tietoisesti tarkastella myös oman opetusalan kontekstissa. Ammattiopettaja luo opetustyöllään pohjaa opiskelijoidensa tulevan ammattietiikan kehitykselle.
Toisilla aloilla yhteiskunnallinen merkitys ja vastuu on suurempi kuin toisilla. Mikään toimiala tai julkinen palvelu ei ole kyllä myöskään merkityksetön; kaikki asiat maailmassa pitää jonkun hoitaa. Ihmisen henkeen ja terveyteen välittömästi liittyvä ammattitoiminta on kuitenkin vastuullisuuden näkökulmasta erotettavissa muista. Tällainen erityinen vastuu on muun muassa sosiaali- ja terveysalalla.
Onkin hieman hämmästyttävää, että Terveysalan opettajan käsikirjan luvussa “Eettiset kysymykset opettajan työssä” kirjoittaja toteaa, että terveysalan opettajan työssä on eettisten periaatteiden toteutumista tutkittu niukasti. Teoksessa mainitaan kyllä, että opiskelijoiden mielestä opettajat tuntevat työtään ohjaavat ammattieettiset periaatteet hyvin. Mitä opettajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet sitten tarkoittavat terveysalalla? Kirjoittaja määrittelee ihmisarvon tarkoittavan, että kohdataan toiset ihmiset tasa-arvoisina. Opettajan tulee nähdä erityisesti opiskelija ajattelevana ihmisenä. Totuudellisuus tarkoittaa rehellisyyttä kaikessa sekä muita että itseä kohtaan. Oikeudenmukaisuutta on edistää ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja välttää syrjintää. Vastuu ja vapaus tarkoittavat vastuuta omasta tehtävästä, mutta samalla opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaan. Näitä määritelmiä voi, ja pitääkin pyrkiä täyttämään kaikilla opetusaloilla.
Oikeutta omaan arvomaailmaani voin joutua puolustamaan omalla opetusalallani liiketaloudessa. Yhteiskunnan silmissä kaikki yritystoiminta on samanarvoista, mutta omien havaintojeni mukaan kaikki laillinen liiketoiminta ei ole edes rehellistä, saati sitten että se pyrkisi noudattamaan yhteisesti hyväksyttyjä arvoja, kuten heikomman suojelemista. Päinvastoin, on kokonaisia toimialoja, jotka perustuvat heikossa asemassa olevan hyväksikäyttöön. Räikeimpinä tapauksina tulevat nyt mieleen huikeilla koroilla vakuudetonta vähäosaista rahastavat luotonantajat. Heidän kohderyhmänsä on nimenomaan jo ennestään vaikeuksissa olevat ihmiset, sillä totta kai jokainen, joka vain saa, ottaa lainansa pankista huomattavasti pienemmällä korolla. Toiminta on kuitenkin yhteiskunnallisesti hyväksyttyä; näiden luotottajien lainoja välittävät tunnetut ja muuten varmaankin vastuullisesti toimivat yritykset. Niinpä voin tuskin opettajana puhua suoraan tällaista yritystoimintaa vastaan.
En haluaisi kuitenkaan jättää tällaisia asioita huomiottakaan. Keskustelu yritystoiminnan etiikasta liikkuu hyvin kapealla alueella muutenkin, ja varsinkin nyt, kun oletamme minkä tahansa liiketoiminnan nostavan Suomea suosta, kaikki vaikuttaa olevan sallittua. Pidän epäkohtana esimerkiksi sitä, että yhteiskunta tukee työvoimapoliittisilla rekrytointikoulutuksilla tällaisia vähävaraisten riistoon perustuvia toimialoja, kuten perintäalaa, jolla - ymmärrettävää kyllä - työntekijöiden vaihtuvuus on suurta.
Ammattikorkeakouluissa liiketoiminnan etiikasta puhuminen rajoittuu muutaman opintopisteen laajuiseen vastuullisen liiketoiminnan kurssiin, ja mahdollisesti johonkin valinnaiskurssiin sivuavasta aiheesta. Ammatillisen perusopetuksen puolella ei mitään aiheeseen liittyvää kurssia edes ole.
Haluaisin kuitenkin tukea opiskelijoiden rohkeutta toimia omien arvojensa ja eettisten periaatteidensa mukaisesti, vaikka paine ympäristöstä on suurta. Varsinkin ammatillisen perusopetuksen opiskelijat, joiden tavoiteena oletetaan useimmiten olevan vain työllistyä johonkin eikä tehdä uraa, kokevat tällaista painetta. Heille tarjoillaan aikansa eläneitä ohjenuoria, kuten “on parempi tehdä mitä tahansa työtä kuin olla työttömänä”. Itse pidän esimerkiksi työtä, jossa remontteja myydään kotikäynneillä ryöstökatteella vanhuksille ja muille heikoilla oleville ihmisryhmille, vähemmän kunniakkaana kuin työttömänä oloa. Näin varsinkin jos työttömyysaika käytetään itsensä kehittämiseen. Valitettavasti vain moni opiskelija tulee joutumaan tilanteeseen, jossa tällainen työ näyttäytyy ainoana vaihtoehtona. Karsiutuminen pois alalta tapahtuu niille, jotka kokevat työn vastenmielisenä, luonnostaan, koska kun ei tule kauppaa, ei tule provisiotakaan.
Toinen yleisesti vaiettu epäkohta liikealalla onkin, että varsinkin nuori ihminen on vaarassa joutua työsuhteessaan hyväksikäytetyksi. Näistä asioista ei edelleenkään puhuta paljon, sillä jokainen vaikeaan tilanteeseen joutunut pelkää leimautuvansa heikoksi tai hankalaksi. Haluaisin välittää opiskelijoille asiallisen tiedon, että tällainen on mahdollista, ja jos joudut sellaiseen tilanteeseen, älä etsi vikaa itsestäsi. On aivan oikein pitää puolensa, ja on oikein pyrkiä kestämättömästä tilanteesta pois. Suurimmassa osassa yrityksiä toimitaan kuitenkin rehdisti. Vahvat eettiset periaatteet eivät vain ohjaa ihmistä toimimaan oikein muita kohtaan vaan myös itseään kohtaan.
Opettajan pitää vuorovaikuttaa siellä, missä opiskelijakin on: opettaja ja sosiaalinen media
Opettajan työssä on paljon elementtejä varsinaisen opetustyön lisäksi. Osa näistä on asioita, joihin opettaja voi vain vähän vaikuttaa. On erityisen tuen tarpeita, joihin mukautetaan opetusta, mutta opiskelijan elämän muissa ympäristöissä ei samaa tarvetta huomioida. Mihin kaikkeen opettajan tulee osata opetettaviaan valmentaa?
Kaikki elämänalueet kattava asia, jossa opiskelijaa voi tukea, on vuorovaikutus. Vuorovaikutus ja oppimiskokemukset muovaavat oppijaa, mikä vaikuttaa hänen kaikkeen elämäänsä myös opiskelun jälkeen. Nykyään molemmat tapahtuvat aina vain enemmän digitaalisessa ympäristössä ja sosiaalisen median kautta. Teen työssäni muun muassa markkinointia ja alan perussääntö on: vuorovaikuta siellä, missä yleisösi on. Lähes poikkeuksetta tämä paikka on Facebook.
Myös opiskelijan tavoittaa aina vain paremmin sosiaalisessa mediassa. Tapaamiset koululla ovat aika vähissä. Muut viestimet kuten puhelin ja sähköposti ovat edelleen käytössä, ja osa nuorista käyttää niitä yhtä mielellään kuin vanhempikin polvi. Sosiaalinen media on silti kattavin, nopein ja mahdollistaa vuorovaikutuksen joko kahden kesken tai koko ryhmälle. Siksi on tärkeää, että opettaja osaa vuorovaikuttaa myös sosiaalisen median kanavilla.
Itse pidän sosiaalisen median käyttöä opettajan työn vaatimuksena. Vasta-argumenttina toimii kuitenkin tässäkin kirjoituksessa käsitelty periaate siitä, että myös opettajan on saatava pitää kiinni arvoistaan. Itselleni digitaaliset alustat ovat vain työkaluja, mutta jostain syystä niiden käyttöönotto on joillekin arvokysymys. Siksi en pidä oikeana sitäkään, että opettaja velvoitetaan siihen. Käyttipä opettaja itse sosiaalista mediaa tai ei, hän kuitenkin tarvitsee tietoa sosiaalisen median toimintamalleista ja eettisistä periaatteista, sillä sosiaalisen median työkalut tarjoavat runsaasti välineitä oppimisen ja opettamisen tueksi, vertaistuen antamiseen sekä erilaisten pedagogisten ideoiden jakamiseen.
Sosiaalinen media on kasvanut merkittäväksi keskustelufoorumiksi ja välineeksi oppimistapahtumassa. “Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa” - julkaisussa varoitetaan kuitenkin, että uuden teknologian käyttö ei saa vallata liian suurta roolia opettajan työssä. Koska nämä työkalut ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen ja yleistyvät edelleen, niiden käytön opettaminen ja sisällön tulkintaan opettaminen kuuluvat tämän ajan opetukseen, myös ammatillisessa opetuksessa. Opettajan kuuluu perehtyä mediakanaviin jo sen vuoksi, että hän osaa opettaa medialukutaitoa. Käyttäjä on yhä enemmän myös sisällöntuottaja. Varhaiset omaksujat, yleensä nuoret, tulevat hallitsemaan nämä kanavat jatkossakin paremmin ja erottavat ehkä totuuden ja viihteen aivan hyvin, mutta on mielestäni opettajan tehtävä pyrkiä varmistamaan, että opiskelija osaisi erottaa asiallisen tiedonlähteen viihteestä.
On tutkittu, että syntymävuotemme määrää tapaamme käyttää tietoteknologiaa ja sosiaalista mediaa. Puhutaan diginatiiveista, digitaalisista uudisraivaajista ja maahanmuuttajista. Tämä luokittelu menee nuorimmasta vanhempaan. Sukupolvien väliset erot näyttäytyvät myös tavassa, jolla hankitaan ja jalostetaan tietoa. Sukupolvien välisten erojen ymmärtäminen on tärkeä osa sosiaalisen median lukutaitoa ja kasvatustyötä.
Tutkivan oppimisen ja projektioppimisen menetelminä on jo aika mahdoton toteuttaa ilman digitaalisia aloustoja ja internetin yhteisöpalveluja, kuten sosiaalista mediaa. Ja miksi pitäisikään - onhan näiden työkalujen hallinta opiskelijoiden tulevaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia. Yleinen trendi, johon kaikkien on sopeuduttava on, että palveluilta vaaditaan yhä enemmän responsiivisuutta ja interaktiivisuutta. Niinpä sitä vaaditaan oppimisympäristöiltäkin.
Opettajan työhön kuuluu jatkuva oman ammattitaidon ja asiantuntijuuden kehittäminen. Näen tämän digimaailman haltuunoton kuuluvan siihen. OAJ:n julkaisussa määriteltiin, että opettajan toiminta muodostuu opettajan ammattitaidosta sekä työn arvo- ja normipohjasta. Molemmat tarvitaan. Huonoa ammattitaitoa ei voi kompensoida hyvillä eettisillä periaatteilla eikä päinvastoin.
Lähteet:
Leino-Kilpi, H. 2016. Eettiset kysymykset opettajan työssä. Teoksessa T. Saaranen, M. Koivula, H. Ruotsalainen, C. Wärnå-Furu & L. Salminen (toim.). Terveysalan opettajan käsikirja. Helsinki: Tietosanoma, 73-87.
Niemi, H. & Sarras, R. 2012. Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa. Jyväskylä: PS-kustannus.
OAJ, 2014. Julkaisut ja esitteet. Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet. Viitattu 3.6.2017, http://www.oaj.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OAJWrapper&childpagename=OAJ/Page/sisalto&cid=1398855048744&showOne=true&contentID=1408904211157
