2.2. Ymmärrät oppimisprosessin merkityksen opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa
Opintojaksojen sisältö tulee opetussuunnitelmasta, joka puolestaan tulee valtakunnallisista tutkinnon perusteista. Miten opintokokonaisuuden toteutus suunnitellaan, lähtee osaamistavoitteesta päin. Mitä opiskelijan tulisi tietää ja osata opintojakson päättyessä? Ydinainesanalyysi kannattaa tehdä suunnittelun pohjaksi. Ydinainesalanyysin avulla määritellään, mitkä ovat olennaisia asioita, jotka jokaisen opiskelijan tulisi opintokokonaisuuden päättyessä hallita, ja mikä on ekstraa, jonka varmaankin osa omaksuu, mutta ei ole niin tuhoisaa jos joltakulta jäisi omaksumatta.
Opetuksen toteuttamiseksi opiskelijalähtöisesti tulee miettiä asiat myös oppijan kannalta. Mikä on hänen lähtökohtansa, millaisen tiedon ja osaamisen päälle hän rakentaa? Millaisessa oppimisympäristössä hän voi onnistua tässä? Tällaisten kysymyksien perusteella valitaan pedagoginen malli, jolle opetus suunnitellaan.
Osaamisen osoittamiseen perustuvassa opetussuunnitelmassa opiskelija voi tavoiteltavan osaamisen kuvauksen perusteella itse määritellä, missä hankkii ja millä tavalla osoittaa osaamisensa.
Pedagogiset mallit
Kaikki oppimisteoriat ovat yhtä mieltä siitä, että oppiminen tapahtuu oppijassa. Opettajan tehtävä vaihtelee oppimisteorian mukaan. Oppimisteoria vaikuttaa siihen, millaisen oppimisympäristön opettaja rakentaa. Oppiminen edellyttää oppijalta kuitenkin aina jonkinlaisia oppimistekoja. Millaisia oppimistekoja häneltä voi edellyttää riippuu oppijan aikaisemmasta osaamisesta ja opintokokonaisuuden osaamistavoitteista sekä muista tekijöistä kuten iästä. Nuorelta oppijalta ei voi edellyttää samanlaista itseohjautuvuutta kuin aikuisopiskelijalta.
Oppimisympäristö voidaan ja kannattaa järjestää jonkin pedagogisen mallin mukaan. Näin oppimistilanne tulee järjestettyä pedagogisesti perustellen. Pedagogiset mallit ovat kehittyneet sitä mukaa, kuin käsitys ihmisestä ja ihmisen toimintaympäristö ovat muuttuneet.
1960-luvulla oppipoikamalli - 2010-luvulla työssäoppiminen
Kappaleessa 2.1. mainittu Oppimisen ismit -laulu alkoi 1960-luvun oppipoikamallista. Mistä oppipoikamalli aikanaan tuli? Järjestäytyneen käsityöammattien koulutuksen ensi vaihe oli Suomessakin kiltajärjestelmän mukainen mestari-kisälli-oppipoika -malli. Esiteollisella ajalla koulutusta alettin järjestää suuremmassa mittakaavassa, eri alojen kouluissa. Laajamittaisemman koulutuksen vaihe alkoi 1960-luvulla, jolloin pantiin toimeen vuonna 1958 vahvistettu laki ammattioppilaitoksista. Laki vastasi teollistumisen ajan vaatimuksiin.
1960-luvulla rakennettiin koko maan kattava ammattikouluverkko. Opettamisessa ammennettiin perinteisestä oppipoikamallista. Näin mahdollisesti sekä sen takia, että se oli jatkumo tavalle, jolla käsityöammatit oli perinteisesti opetettu. Kognitiivinen oppipoikamalli jäljittelee osin mestarin ja oppipojan suhdetta ja vuorovaikutusta. Toki oppimisympäristö ammattikoulussa oli jo 1960-luvulla kovin erilainen kuin käsityöläismestarin verstaassa. Kognitiivisessa oppipoikamallissa painotetaan sitä, että oppiminen ja tiedon omaksuminen tapahtuvat havainnoimalla ja harjaantumalla asiantuntijan ohjauksessa ja vuorovaikutuksessa asiantuntijan kanssa. Samalla oppija omaksuu ammattilaiselle ominaisen tavan toimia ja ajatella. Ammattikouluissa on perinteisesti tehty asiakastöitä. Tällä pyritään tuomaan tilannetta mahdollisimman paljon työelämän tilannetta muistuttavaksi.
Oppimisen ismit -laulussa rinnastettiin kognitiivinen oppipoikamalli 2010-luvun työssäoppimiseen. Ehkä niitä voi joistain näkökulmista verrata toisiinsa. Oman havainnointini perusteella arvioisin, että ammattilaiselta saatava ohjaus on tässä vaiheittaisessa siirtymisessä vähentynyt. Työssäoppimispaikoissa harvoin voidaan havainnoida oppijan kehitystä ja antaa kehittymisen mukaan uusia tehtäviä. Tehtävät ja työnjako työntekemispaikalla määräytyvät toiminnan tehokkuuden mukaan. Oppijalle on käynyt hyvin, jos hän oikeasti pääsee ammattilaisen matkaan ja saa uusia tehtäviä ammatillisen kehittymisensä mukaan.
Kiltajärjestelmän aikaisen mestari-kisällisopimuksen mukaan mestarilla oli velvollisuus opettaa kisällille tietyt taidot. Ammattikoulussa tapahtuvassa oppipoikamallin mukaisessa oppimisessa voidaan toimia oppijan ehdoilla, ilman liiketaloudellista painetta. Yrityksessä toimitaan taloudellisen tehokkuuden ehdoilla. Oman kokemukseni mukaan toimintaa pystytään harvoin järjestämään työssäoppijan tarpeiden mukaan. Kokemukseni ovat rakennusalalta ja kaupan alalta. Molemmilla aloilla kognitiivisen oppipoikamallin mukaan oppiminen olisi kyllä toimiva tapa, jos vain oppimisympäristöt saataisiin oikeasti järjestettyä mallin tavoitteiden mukaan.
Tunnetuista pedagogisista malleista antoisimpana itse pidän Flipped Classroom -mallia. Ennakkomateriaalilla varmistetaan riittävä tiedon taso, että yhteisessä oppimistilanteessa päästään hedelmälliseen vuorovaikutukseen ja toteuttamaan yhteistä tiedon rakentamista. Vaikka ei ollakaan digitaalisessa ympäristössä, eriävistä mielipiteistä ja erilaisista ammatillisista taustoista rakentuu uusia oivalluksia ja uutta tietoa, kun yhteisen ennakkomateriaalin avulla on rakennettu yhteinen tiedollinen alue, jolla keskustelua voidaan käydä. Näin ihanteellisestihan harvoin tapahtuu, että kaikki todellakin perehtyvät ennakkomateriaaliin.Flipped classroom antaa silti hyvän pohjan jatkaa työskentelyä esimerkiksi projektioppimisen menetelmin.
Pedagogiset mallit osaamisperustaisessa opetussuunnitelmassa
Koska osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa rekonstruktioidaan osaamista, ovat tarkoituksenmukaisia sellaiset pedagogiset mallit, joissa oppija itse määrittelee, millaisilla oppimisteoilla osaamista hankkii. Oppija voi tehdä valintoja sen mukaan, millainen oppija tietää olevansa.
Ongelmalähtöisen oppimisen malli tukee hyvin oppimista tällaisessa tilanteessa. Tutkiva oppiminen ja projektioppiminen ovat myös hyviä menetelmiä, joissa oppija voi hyödyntää aikaisempaa osaamistaan ja täydentää sitä omilla oppimisteoillaan. Näissä oppimistavoissa toteutuu hyvin konstruktivistinen näkemys ihmisestä tiedon rakentajana. Kun opiskelu järjestetään tapahtuvaksi ryhmissä, konnektivistiset ja sosiokonstruktivistiset prosessit saavat hyvän ympäristön toteutuakseen.
Sosiokonstruktivistisia näkemyksiä ryhmästä yhteisen tiedon rakentajana hyödyntää LAB-malli. Osaamisperusteisessa opetuksessa malli saattaa olla hieman ongelmallinen epätasapainoisen lähtötason vuoksi. Tosin, ryhmät LAB-opetuksessa ovat usein moniammatillisia ja muuttuvia. Myös projektioppimisen tunnusmerkit täyttävässä LAB-oppimisympäristössä tarvittavaa osaamista voi hankkia monella tavalla.
Oma käyttöteoriani
Myös kasvatustieteissä ja opetuksessa jokin ilmiö on aina ylitse muiden. Huomio vaikuttaa kiinnittyvän siihen, mikä on uusin teoria. Sen kanssa opetellaan elämään ja sitä pyritään ymmärtämään. Jokaisessa ajassa on kuitenkin monenlaisia töitä ja monenlaisia vaatimuksia. Itselleni olennainen kysymys opettamisessa on se, mikä on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaista.
Omalla opettamisen alueellani, liiketaloudessa, tulen ainakin alkuun tukeutumaan konstruktivistiseen lähestymistapaan ja soveltamaan ongelmalähtöisen oppimisen ja projektioppimisen keinoja. Kokemus tulee varmaankin kehittämään toimintatapojani.
Perustutkinnoissa ja ammattitutkinnoissa, joissa tutkinnon perusteiden mukainen osaaminen on edellytys siihen, että alalla ylipäätään pystyy toimimaan, on lähtötason selvittäminen erityisen tärkeää. Opettajan merkitys oppimistekojen suunnittelussa, niihin kannustamisessa, seuraamisessa ja palautteen antamisessa on suuri.
Sovellettavan oppimiskäsityksen yhteys opetettavaan aiheeseen ja käytettävissä oleviin oppimisympäristöihin ilmenee selkeimmin digitaalisia alustoja ja verkostoitumista edellyttävän konnektivismin kohdalla. En voisi opettaa ojan kaivamista konnektivismiin tukeutuen. Sen sijaan liiketalouden aineiden opettamiseen korkea-asteella konnektivistinen lähestymistapa sopii hyvin. Tekninen toteutus digitaalisella alustalla ja pedagoginen näkemys kulkevat luontevasti yhtä jalkaa. Esimerkiksi verkkokursseilla tavallinen vertaisoppiminen ja vertaisarviointi toimivat hyvin sellaisten oppijoiden kesken, joilla on jo osaamista oppimisalalta.
Oma pätevyyteni on toistaiseksi vain perustutkintojen ja ammattitutkintojen opettamiseen. Kokonaisuuksiin on mahdollista sisällyttää myös kontaktiopetusta. Tämä mahdollistaa opiskelijoiden lähtötason selvittämisen, mitä pidänkin tärkeänä kun opiskellaan ensimmäisiä hallittavia asioita liiketalouden alalta. On turha yrittää opettaa liiketoiminnan keskeisten tunnuslukujen laskemista, ellei prosenttilasku ylipäätään ole hallinnassa. Lähestymistapani on voimakkaasti konstruktivistinen, mutta riippuu sitten ryhmän tasosta ja opetussisällöistä, millaisilla pedagogisilla malleilla opinnoissa edetään. Tulen suunnittelemaan ensimmäiset kurssini muutamalla eri vaihtoehdolla niin että pystyn mukauttamaan toimintaani ryhmän tarpeiden mukaan.
Kaikille ihmisille yhteisen aivotoimintaan perustuvan oppimistavan lisäksi oppimiseen vaikuttavat psyykkiset ja kulttuuriset tekijät. Näistä on kehittynyt erilaisia oppimistyylejä ja -strategioita. Jälkimmäisiä voi myös läpi elämän kehittää. Tiedostan, että oma oppimistyylini vaikuttaa oppimiskäsitykseeni ja pyrin toimimaan ammatillisen tiedon enkä omien lähtökohtieni pohjalta.
Lähteet:
Kuivalahti, M. (2009) Oppimisen ismit. [video] Viitattu 31.3.2017 https://www.youtube.com/watch?v=ChvCW4AFGVk&feature=youtu.be
Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Oppimateriaalit. Viitattu 31.3.2017. http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/
Oulun ammattikorkeakoulu. Oppimisnäkemykset. Viitattu 31.3.2017. http://www.oamk.fi/amok/oppimat/LO/Oppimisnakemys/index.html
Jyväskylän yliopisto. 2010. Pedagogiset mallit. Viitattu 31.3.2017. https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/tietotekniikan-opetuksen-perusteet/Opetusmenetelmista-ja-lahestymistavoista/pedagoginen-malli
Heikkinen, K-P. 2014. Perusteet LAB-oppimismallista. LAB-oppimismallin lyhyt kuvaus. ePooki 19/2014. http://www.oamk.fi/epooki/2014/perusteet-lab-oppimismallista-lab-oppimismallin-lyhyt-kuvaus/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti