12 Reflektoit omaa osaamistasi hyödyntämällä opetukseen, ohjaukseen ja oppimiseen liittyviä teorioita ja alan tutkimustuloksia

12 Reflektoit omaa osaamistasi hyödyntämällä opetukseen, ohjaukseen ja oppimiseen liittyviä teorioita ja alan tutkimustuloksia

Miten oma osaamiseni suhteutuu pedagogisiin perusteluihin tällä hetkellä?

Tutkimus- ja kehittämisosaamisen tarjoumapäivässä käsittelimme opettajan työn pedagogisia perusteluja viidestä näkökulmasta: opetussuunnitelma, teknologia, oppimisteoreettiset asiat, oppimisprosesit sekä avoin näkökulma; joka jättää auki olisiko muutakin huomioon totettavaa.

Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelma on tuttu asia, tiedän mistä se löytyy ja miten se ohjaa opetuksen toteuttamisen suunnittelua.

Teknologiaosaamisen riittävä perusosaaminen tulee varmistettua digipedagogisissa opinnoissani liittyen ammatilliseen opettajakoulutukseen. Toki hallitsen muutenkin sellaiset ohjelmat, joita ammattiin opiskelevien kanssa ylipäätään voi käyttää. Mitään, mikä asettaa laitteistolle suuria vaatimuksia tai vaatii opiskelijoilta keskivertoa parempaa teknologiaosaamista ei ole liiketalouden perustutkinnon opetuksessa tarkoituksenmukaista käyttääkään. Mikä taas on olennaista, esimerkiksi omassa työssäni hankittu digitaalisen markkinoinnin osaaminen ja siihen liittyvien työkalujen hallinta tulee olemaan hyödyllistä ko. opintokokonaisuuksien opettamisessa. Taulukkolaskentaohjelmien hallinta on liiketalousalalla itsestäänselvää, kuten myös asioiden visualisoiminen. Osaaminen näissä tulee olemaan hyödyksi opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Oppimisteorioista ja pedagogisista malleista olen jo jonkin verran perillä ja uskon löytäväni työhöni hyvän lähestymistavan oppijoiden tarpeista ja opetettavasta sisällöstä lähtien. Oppimisprosessin ohjaukseen liittyen hyötyä lienee siitä, että olen saanut fasilitointikokemusta koordinoimalla ajatushautomotoimintaa Ympäristäjärjestö Dodolle. Olen kehittänyt joitakin omiakin työkaluja yhteiskehittelyn ja ryhmässä työskentelyn ohjaamiseen. Nämä ovat tosin tähän saakka olleet testattavana vain aikuisryhmillä ja varsin löyhässä kontekstissa, ilman varsinaisia oppimistavoitteita. Saamani kokemus on kuitenkin hyödynnettävissä tilanteissa, joissa on soveltuvaa muutenkin käyttää esimerkiksi projektioppimisen ja ilmiöpohjaisen oppimisen menetelmiä.

Vaikka toistaiseksi heikommalla olevat osa-alueet osaamisessani tulevat vielä opintojen edetessä kehittymään, taito ja uskallus järjestää erilaisia oppimisympäristöjä ja kytkeä opetusta eri yhteyksiin tulee luultavasti olemaan vahvuuksiani opettajan työssä. Tähänastisesta kirjavasta työhistoriastani ja toiminnastani kaupunkiaktivistina on syntynyt laaja ja monipuolinen verkosto, jossa lähdetään mielellään mukaan uusiin juttuihin. Myös vahvasti kaikkeen elämään tulossa olevan pelillistämisen opiskelu ja havainnointi kuuluu nykyiseen työhöni. Tutkin työssäni myös oppimispelejä ja osallistun niiden kehittämiseen.

Tarjoumapäivän keskusteluissa esiin nousi myös opettajan rooli oppimisen mahdollistajana ja esimerkkinä. Tällainen lähestymistapa tuntuu itsestäni luontevalta. Voin jatkaa toimintaani opettajana samalla asenteella kuin tein aikaisemmin esimiestyötä. Oppimisen mahdollistaminen ja oma esimerkki ovat onnistumisen tukipylväät siinäkin työssä.

Opetuksen laadun osatekijät

Tarjoumapäivässä käsiteltiin opetuksen laadun osatekijöitä varsin laajasti. Pedagogisten perustelujen yhteydessä mainittujen asioiden lisäksi käsittelimme myös muun muassa työelämälähtöisyyttä ja opiskelijan omaa osuutta opetuksen ja oppimisen laadun varmistamisessa.

Kunhan tulen joskus aloittamaan opettajan työni, oletan lähtötilanteessa yhden opetuksen laadun varmistamisessa avuksi olevan tekijän olevan sen, että tulen yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa, uskallan ehdottaa yhteistyötä ja minua on helppo lähestyä. Tästä on apua muun muassa siinä tarjoumapäivän keskusteluissa esille tulleessa asiassa, että eri substanssialueiden opetuksen tulisi tukea toisiaan. Hyvä yhteistyö opettajien välillä mahdollistaa tämän. Myös työelämälähtöisyyden toteuttaminen edellyttää jatkuvaa kommunikointia alan yrityksiin päin, ja mielellään myös syvempää yhteistyötä. On eduksi, jos pystyy olemaan verkostossa jossain muussakin roolissa kuin opettajana. Jos esimerkiksi harjoittaa sivutoimisesti jotain yritystoimintaa se tarjoaa pääsyn yrittäjäjärjestöihin, jolloin on aivan eri asemassa yritysvierailun tai harjoittelupaikan kysyjänä kuin jos kysyisi opettajana. Tietenkin hyvän yhteistyön perusta on se, että ei ole vailla jotain vaan mieluumminkin tarjoaa todellista apua. Tähän pitää aina pyrkiä.

Heikoin kohta aloittavana opettajana minulle tulee olemaan se, etten tunne vielä opiskelijoiden maailmaa. En ole koskaan tavannut liiketalouden perustutkintoa opiskelevaa nuorta. Aikaisemmassa työssäni kaupan alan esimiehenä otin montakin myynnin ammattitutkintoa suorittavaa henkilöä työssäoppimaan työnantajani myymälöihin ja olin myös työpaikka-arvioijana heille. Kokemukset ovat pelkästään hyviä. Merkittävä ero opettajana toimimiseen tässä oli se, että valitsin nämä henkilöt itse. En ottanut jokaista kysyjää, vaan arvioin haastattelemalla. kenestä voi olla oikeasti hyötyä. Tätä mahdollisuutta opettajalla ei ole, päinvastoin tavoitteena on saada jokainen opiskelija suorittamaan kokonainen tutkinto. Usein helpotettuna ja tuettuna. Tulen kohtaamaan erityisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita ja heikosti motivoituneita opiskelijoita. Heistä minulla ei ole kokemusta. Erilaisten erityisen tuen tarpeiden ottaminen huomioon ja motivoiminen tulee olemaan alkuun haastavaa. Tosin, voinhan tulla opettamaan myös aikuisopiskelijaryhmiä, joissa ryhmänä todennäköisesti on se ero nuorisoryhmään, että kaikki ovat opiskelemassa omasta tahdostaan.

Oman osaamisen kehittäminen ammatillisen perusopetuksen toimintaympäristössä

Tutkimus- ja kehittämisosaamisen eri osa-alueita on paljon. Käsittelimme niitä tarjoumapäivässä.

Työelämälähtöisyys ja verkostoituminen

Työelämälähtöisyys ammatillisessa perusopetuksessa tulee näkyväksi parhaiten opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen kautta. Kuten aikaisemmin mainitsin yritysyhteistyöhön ja verkostoitumisen liittyen, tätä osa-aluetta en koe vaikeaksi. Yhteyden työelämään saa säilytettyä erilaisten verkostojen kautta. On myös itse pysyteltävä ajan hermolla, että osaa käyttää opetuksessa ajankohtaisia menetelmiä ja kehittää erilaisia oppimisympäristöjä. Oulussa on rakennettu erilaisia yhteisiä toimintaympäristöjä yrityksille ja korkeakouluopiskelijoille. Business Kitchen ja Tellus Innovation Arena ovat jo vakiinnuttaneet asemansa. Samaa ajattelua voisi soveltaa myös yhteyksien luomiseen ammatillisen peruskoulutuksen ja yritysmaailman välille.

Koulun johto on tietenkin päättävä taho tällaisissa hankkeissa, mutta mikä estää opettajaa rakentelemasta ja toteuttamasta kuvioita itsekin, kunhan ei toimi oppilaitoksen strategian kanssa ristiriidassakaan ja opetussuunnitelman vaatimukset täyttyvät. Tutkiva ja kehittävä työote vie asioita eteenpäin ja synnyttää ideoita ja kokeiluja toimintamalleihin, jotka sitten aikanaan päätyvät yhteistyösopimuksiksi oppilaitoksen ja muiden tahojen välille.

Myös opettajien yhteistyöstä yli substanssirajojen mainittiin kirjoituksen alussa, liittyen siihen, että eri opintojaksojen toteutusten tulisi tukea toisiaan. Samanlaista yhteistyötä tarvitaan, kun kehitetään toimintaa, jossa oppilaitos toimii yhteistyössä jonkin muun tahon kanssa. Esimerkiksi ravintola-alan opiskelijoilla yleinen projektityö juhlien järjestäminen voisi olla saman tien yhteisprojekti liiketalouden opiskelijoiden kanssa. Molempien koulutusalojen opiskelijoille riittää projektissa relevanttia sisältöä. Ja jos ilta on ohjelmallinen, totta kai mukaan liittyy kulttuurikin.

Tällaiset projektit edistävät verkostoa yritysmaailmaan ja työelämään sekä pitävät yllä vuorovaikutusta oppilaitoksen ja muun maailman välillä.

Tutkimuksellisuus ja tieteellinen lähestymistapa

Ammattiin opiskelevien kanssa tehdään käytännöllisiä asioita mahdollisimman pitkälle todellista vastaavissa toimintaympäristöissä. Niinpä työelämälähtöisyys ja yritysyhteistyö ovat keskusteluissa kovasti esillä. Harvemmin julkisessa keskustelussa käsitellään sitä, että myös ammatillinen opetus on pedagogista toimintaa, joka perustuu kasvatustieteeseen.

Voisin kuvitella, että opetuksen tuoksinassa tämä kasvatustieteellinen näkökulma voi uhata hämärtyä ja ohjauksessa ajoittain vallan ottaa työelämän peruja oleva tavoitteen asettaminen työn edistymiseen eikä oppimiseen. Luultavasti tästä syystä tarjoumapäivän materiaalissa muistutetaan siitä, että esille tulevat ongelmat tulee tutkimuksellistaa ja ratkaista sitä kautta.

Materiaalissa kehotetaan tieteelliseen tutkimustraditioon kuuluvan metodologian kriittiseen arviointiin sekä vakiintuneiden käytänteiden ja teorioiden muuttamiseen, jos ne ovat perusteettomia. En nyt heti keksi, mitä sellaista olisi omalla opetusalla, liiketaloudessa, mutta luultavasti tulen kohtaamaan tällaisia. Oma kasvatustieteellinen osaamiseni on kovin alussa, mutta ensi kesänä suoritettavat kasvatustieteen opinnot korjaavat tilannetta.

Opettajan ammatillista toimintaa on myös tutkimustulosten näkyväksi tekeminen eri foorumeilla. Tällaisia mahdollisuuksia tarjoavat erilaiset projektit ja tapahtumat. Myös julkaisujen tekeminen ja julkaisuihin kirjoittaminen ovat tällaisia foorumeita edelleen. Sekä omaa että oppilaitoksen osaamista opettaja tuo käytäntöön myös yritysyhteistyössä.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnasta eli TKI-työstä säädetään ammattikorkeakoululaissa. Ammatillisen perusopetuksen puolella työtä ohjaa oppilaitoksen strategia. Rajoitin tarkastelun tässä yhteydessä ammatillisessa perusopetuksessa toimimiseen sen vuoksi, että toistaiseksi se on se toimintaympäristö, jossa minulla itselläni on kelpoisuus toimia opettajana, ja tämän kirjoituksen tarkoitus oli itsereflektointi.

Työyhteisö-minä-organisaatio

Tarkastelimme tarjoumapäivässä TKI-toimintaa opettajan näkökulmasta. Ryhmäni pohdiskelun tuloksena syntyi piirros “Opettaja työnsä kehittäjänä ja tutkijana”

Kuvassa keskellä on opettaja itse. Lähin piiri ympärillä on työyhteisö, ja ulompi piiri on organisaatio. Kuva selittää aika hyvin itse itsensä, ja esille tulee sekin asia mitä erityisesti halusimme korostaa: jatkuvaa vuorovaikutusta näiden eri kerrosten kesken.

Lähteet:

Tarjoumapäivän materiaalit:

Alustus

Pedagogiset perustelut: https://padlet.com/tiiutennoee/91t6hy2jjg6y

Laadun osatekijät: https://padlet.com/tiiutennoee/yaa4udnf51ub

10.1 Ymmärrät kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden vaikutuksen koulutukseen ja opettajan työhön

Kun tarkastellaan kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden vaikutusta koulutukseen ja opettajan työhön, on nämä käsitteet määriteltävä ensin kontekstissaan. Kansainvälisyysosaaminen ammatillisessa koulutuksessa kuvaa pääosin rakenteellisia asioita, kuten yhteistyömalleja ja .vaihto-ohjelmia. Monikulttuurisuusosaaminen viittaa vuorovaikutukseen, yhteisöllisyyteen ja muuhun päivittäiseen toimintaan liittyvään osaamiseen.

Vaikka olemme yhteiskunnan tasolla sitoutuneet kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen, on varsinkin monikulttuurisuuden toteutumisen kanssa edelleen paljon haasteita. Tämä vaatii opettajalta aktiivista otetta oman osaamisen kehittämiseksi.

Kansainvälisyyden vaikutus koulutukseen ja opettajan työhön ammatillisessa koulutuksessa

Jokaisella ammatillisella oppilaitoksella on kansainvälisyysstrategia. Strategian toteuttamisessa on henkilöstöllä omat vastuualueensa. Kansainvälisyys ei ole vain toimintoja, joita pyöritetään, vaan strategiatyöhön kuuluu uusien toimintojen käynnistäminen ja kehittäminen. Kansainvälisyyttä toteutetaan oppilaitoksissa kahdella tavalla: omassa kotimaan toimintaympäristössä, ja myös eri maissa sijaitsevien yhteistyökumppanien kanssa.

Kansainsälisyys koulutuksessa

Erilaiset opiskelijoiden kansainväliset vaihto-ohjelmat kuuluvat koulutuksen kansainvälisyyteen.. Korkeakouluopiskelijoiden opiskelujaksot ulkomailla ovat keskimäärin pitempiä kuin ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien. Neljä suurinta yhteistyömaata ovat Viro, Espanja, Saksa ja Ruotsi. Suomesta mennään enemmän ulkomaan opintojaksoille, kuin mitä muista maista tullaan Suomeen.

Eri maissa sijaitsevat oppilaitokset muodostavat luontevan kansainvälisen verkoston. Kun jokaisen koulutuksen järjestäjän sidosryhmät, pääasiassa yritykset, otetaan huomioon, kyseessä onkin jo varsin vaikuttava verkosto.

Myös kokonaisia tutkintoja opiskelevat toisesta maasta tulevat opiskelijat ovat osa tätä verkostoa. Esimerkiksi omalla työpaikallani on kaksi Oulun ammattikorkeakoulussa tutkintoa suorittavaa kansainvälistä opiskelijaa ammattiharjoittelussa tälläkin hetkellä.

Kansainvälisyyden toteutumista edistää eurooppalaisen korkeakoulutuksen yhtenäistymistä toteuttava Bolognan prosessi. Korkeakoulutuksen jakaminen alempiin ja ylempiin tutkintoihin sekä yhtenäinen opintopistejärjestelmä (ECTS) mahdollistavat sen, että arvioidut ja hyväksytyt oppimistulokset voidaan kerätä tutkintoa varten myös toisessa maassa olevasta oppilaitoksesta.

Kansainvälisyys opettajan työssä

Ammatillisen koulutuksen järjestäjän kansainvälisyyteen kuuluu henkilöstön kansainvälisyysosaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen. Opettajilla on kansainvälisyyteen liittyviä projekteja hoidettavanaan, sekä yhteistyöprojekteja kansainvälisten yhteistyöoppilaitosten kanssa. Kansainvälisyys kuuluu myös TKI-toimintaan. Vierailut yhteistyöoppilaitosten kanssa puolin ja toisin kuuluvat asiaan, samoin kuin luennointi ja esiintyminen alan kansainvälisissä konferensseissa.

Myös muulle henkilöstölle järjestetään koulutusta kansainvälisyyteen, mahdollisesti ulkomailla sijaitsevissa yhteistyöoppilaitoksissa. Vierailuilla käydään myös benchmark-hengessä, oppimassa toisten kokemuksista.

Kotikansainvälisyyden toteuttaminen

Kotikansainvälisyys tarkoittaa kansainvälistymistä kotimaassa. Ammatillisessa koulutuksessa kotikansainvälisyys tarkoittaa sitä, että järjestetään kansainvälisiä oppimisympäristöjä ja oppimisen sisältöjä oman koulun tiloissa ja lähiympäristössä. Tämä voi tapahtua vaikka tutustumalla oman koulun ja seudun kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Tämä voi järjestyä koulun omien ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ja opettajien perheen ja verkostojen kautta, tai esimerkiksi järjestöjen avulla.

Opiskelijat ovat keskeisessä roolissa kotikansainvälisyyden syntymisessä kansainvälisen tuutoroinnin kautta. Kansainvälisyyden toteuttaminen on osa myös oppilaskunnan toimintaa. Oppilaskunta on vaaleilla valittu ja itsenäinen, sen toimintaa eivät ohjaa opettajat.

Oppilaitoksen tehtäviä sen sijaan on järjestää kansainvälisiä koulutusohjelmia ja opintojaksoja. Jo opintojakson opetus vieraalla kielellä sekä vieraiden kielten kurssit antavat opiskelijalle kansainvälisiä valmiuksia. Oppilaitoksessa voi olla kansainvälisiä konferensseja, tapahtumia ja kokouksia joiden järjestelyihin osallistuvat myös opiskelijat.

Monikulttuurisuuden vaikutus koulutukseen ja opettajan työhön ammatillisessa koulutuksessa

Monikulttuurisuus on jokapäiväistä kanssakäymistä ihmisten välillä. Monikulttuurisuuden edistäminen kuuluu huomioida oppilaitoksen strategiassa. Vuorovaikuttaminen monikulttuurisessa ympäristössä vaikuttaa kaikkeen muuhun, oppilaitoksen ilmapiiriin, oppimisympäristöön ja oppimistuloksiin. Oppilaitoksen taso monikulttuurisuudessa ilmenee näissä asioissa.

Asenneilmapiiri vaikuttaa vuorovaikutukseen ja toisin päin. Ammatillisissa oppilaitoksissa on monikulttuurisuuteen liittyviivään asenneilmapiiriin tullut parin viime vuoden aikana lisää haasteita, samalla tavalla kuin kaikkialla muuallakin. Kun vihapuhetta sallitaan aikuisten maailmassa, on sille vaikeaa pitää nollatoleranssia nuorison keskuudessakaan. Eri kulttuureista kotoisin olevien opiskelijoiden kohtaaminen ei tapahdu aina olosuhteissa, joihin opettaja voi vaikuttaa Silti oman ohjaustilanteissa toimimisen kautta ja toteuttamalla monikulttuurisuuskasvatusta pitää pyrkiä vaikuttamaan eri kulttuureista olevien opiskelijoiden yhteisymmärryksen rakentamiseen. Tämän toteuttamiseksi opettajan tulisi hankkia kulttuurinlukutaitoa, ainakin tiedollisin menetelmin. Myös yhteistyö asiantuntijasidosryhmien kanssa ja monikulttuuristen sidosryhmien kanssa tarjoaa tukea.

Hyvä oppimisympäristö koostuu fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja pedagogisesta toimintaympäristöstä. Ehkä kokoavana yleisohjeena kaikkiin näihin toimivat ajatukset monimuotoisuuden johtamisesta.

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisussa Menestystä monimuotoisuudesta. Elinvoimaa erilaisuudesta. Hyviä käytäntöjä monimuotoisuuden johtamiseen, sanotaan:

“Monimuotoisuuden johtaminen tarkoittaakin yksinkertaisimmillaan sitä, että henkilöstön ja asiakaskunnan monimuotoisuuden vaikutukset tiedostetaan, ja organisaation käytännöt ja menettelytavat sovitetaan tehokkaalla tavalla vastaamaan niiden tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin”.

Monikulttuurisuus oppilaitoksen arjessa

Monikulttuurisuudessa ei ole kysymys vain ulkomaalaistaustaisista opiskelijoista. Teoksessa Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen huomautetaan, että maahanmuuttajat eivät ole yksi yhtenäinen joukko. jolla on keskenään samat haasteet ja vahvuudet. Monikulttuurisuutta on myös Suomessa syntyneiden opiskelijoiden joukossa. Kirjoittajat kehottavat myös vaikuttavan tekijän täsmälliseen määrittelyyn silloin kun opiskelijan kulttuuritaustassa on jokin asia, mikä tulee opetuksessa huomioida.

Oma esimerkkini on, että esimerkiksi opiskelijan irakilainen syntyperä ei aiheuta sinällään mitään tarvetta poikkeaviin opetusjärjestelyihin. Se saattaa aiheuttaa, että opiskelija on muslimi. Samassa opiskelijaryhmässä olevalla toisella irakilaissyntyisen kaverin suhteen tätä tarvetta ei ole, sillä hän voi on kristitty tai ei harjoita uskontoaan, olipa se mikä tahansa.

Yleisin syy, miksi ulkomaalaistaustainen opiskelija tarvitsee erityistä tukea lienee kieli, ja sen lisäksi hänellä voi olla erityisen tuen tarvetta samanlaisista syistä kuin suomalaissyntyiselläkin opiskelijalla. Kulttuuritausta ei tee hänestä väistämättömästi erityisen tuen tarpeessa olevaa, mutta jos tällaiselle on tarvetta, ulkomaalaistaustaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtaistettu opintojaksosuunnitelma  HOJKS ihan samalla tavalla kuin suomalaissyntyisellekin.

Kun monikulttuurinen yhteiselo oppilaitoksessa toteutuu, siitä hyötyvät kaikki. Hyvä opiskeluilmapiiri on arvo jo itsessään, mutta sen kylkiäisenä tulevat hyödyt esimerkiksi kielen oppimisessa. Ne muualta tulleet, joilla suomen kieli on vielä heikko, oppivat sitä nopeammin. Heidän kanssaan suomalaisopiskelijoilla on mahdollisuus kehittää omia vieraiden kielten taitojaan. Toisen kulttuurin erilaisiin tapoihin tutustuminen avartaa omaa ajattelua ja on hyvä peili meidän omille tavoillemme.

Monikulttuurisen ryhmän opettaminen

Opetuksen suunnittelu monikulttuurista ryhmää varten helpottuu, kun lähestyy asiaa opiskelijalähtöisesti. Kirjassa Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen neuvotaan edelleen, että opettajan on hyvä tuntea opskelijoiden taustat niin hyvin kuin mahdollista: “Keitä opetan, miten opetan”.

Monikulttuurisessa ryhmässä on tavallistakin tärkeämpää, että ohjeet ovat selkeät. Itsearvioinnin harjoitteluun kannattaa antaa tilaisuuksia. Nämä ovat tärkeitä asioita myös syntyperäisten suomalaisten kanssa, mutta heidän kanssaan kevyempi tarkastelu riittää, sillä toimintaa on helpompaa korjata matkan varrella. Samasta kulttuurista kotoisin olevat ihmiset todennäköisemmin tulkitsevat oikein toistensa reaktioita ja eleitä.

Luottamuksen kehittyminen ryhmään on aina edellytys onnistuneelle työskentelylle. Monikulttuurisessa ryhmässä tämä saattaa olla pitempi prosessi. Näin varsinkin, jos ryhmässä on ennakkoluuloja. Opettaja voi tukea luottamuksen kehitystä seuraamalla ryhmän dynamiikkaa ja ohjaamalla työskentelyä havaintojensa perusteella. Opettajan antama oma esimerkki on aivan ykkösasia kunnioittavan ja toisia arvostavan ilmapiirin luomisessa. Opettajan on huolehdittava, että oppijoiden keskinäinen tasa-arvo säilyy eikä ryhmässä synny epävirallisia arvojärjestyksiä.

Opettajan oman osaamisen kehittäminen

Kaikki lähtee tahdosta. Jos opettaja on haluton kehittämään monikulttuurisuusosaamistaan, on sitä aika mahdoton hänelle saada. Jos tahto on, voi silti kokea varovaisuutta ja epävarmuutta. Tietoisuus omista ennakkoluuloista ja asenteista auttaa rakentamaan aitoa monikulttuurisuusosaamista. Emme ole pyhimyksiä, mutta voimme silti onnistua toimimaan oikein.

Opettaja voi hankkia taidon toimia kulttuurisensitiivisesti asiallisen tiedon pohjalta, vaikka ei itse olisikaan täydellisen intrakulttuurinen, eli pidä luonnollisena että toimintaympäristö on aina monikulttuurinen. Oman kulttuurin, asenteiden ja erityispiirteiden tiedostaminen auttaa. Ratkaisevaa on, että on opettaja on sitoutunut tähän osaan työtään ja haluaa onnistua siinä.

Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisema Mervan käsikirja - työkaluja oppilaitoksen monikulttuuriseen arkeen on hyvä ohje jokaisen opettajan lukea.

Monikulttuurisuus opiskelijalle - ei koulua, vaan työelämää varten

Ammatillisen koulutuksen tarkoitus on antaa nuorelle perusosaaminen jonkin ammatin hallinnassa ja valmistaa hänet työelämään. Nuorten työllistymisen tukemisen yhteydessä puhutaan usein osallistamises­ta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kuvaa julkaisussaan Hyvinvointi- ja terveyserot osallistamista seuraavasti:

“Osallisuuden käsite liittyy yhteisöön osallistumiseen ja siinä osallisena olemiseen. Sosiaalinen osallisuus tuottaa ihmisille hyvinvointia ja terveyttä, koska osallisuus luo mielekästä merkitystä elämään.”

Kuten oppiminenkin, osallisuus edellyttää turvallisuutta. Turvallisuus syntyy luottamuksesta. Sen syntyminen taas vaatii sen, että yhteisössä hyväksytään monimuotoisuus aidosti.

Jos toisesta maasta Suomeen tullut nuori ei koe osallisuutta ammatillisessa koulutuksessa, hänen työllistymisensä vaikeutuu entisestään. Osallisuuden kokemusta tarvitsee myös suomalaissyntyinen nuori. Lisäksi hän hyötyy monikulttuurisesta opiskeluympäristöstä. Työelämä on monikulttuurinen, sitä edellyttää jo yritysten liiketoiminta. Osallisuutta kokeva ja monikulttuurisuuteen kasvanut nuori sijoittuu työelämään helpommin.  

Ammatillisen koulutuksen kansainvälisyysstrategiat ja käytänteet OSAO:ssa

Oulun seudun ammattiopistolle on laadittu Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma sekä Asiallinen kohtelu opiskeluyhteisössä -ohje. Kaksi keskeistä osa-aluetta, joissa yhdenmukaista menettelyä tarvitaan ovat opiskelijan kielitaidon toteaminen ja arviointi.

Kielikoe ja opiskelijavalinta

Oulun seudun ammattiopistossa opiskelee eri kieli- ja kulttuuritaustaisia opiskelijoita. Jos hakijan äidinkieli on muu kuin suomi, opintojen alussa selvitetään hakijan valmiudet suomen kielen suulliseen ja kirjalliseen käyttämiseen. Tämä toteutetaan yhteishaun valtakunnallisen kielikokeen ohjeistuksen mukaisesti. Kaikki hakijat, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, kutsutaan kielikokeeseen. Hakija voidaan jättää valitsematta ammatilliseen peruskoulutukseen, jos hänellä ei ole valmiutta opetuskielen suulliseen ja kirjalliseen käyttämiseen sekä ymmärtämiseen.

Arviointi
Maahanmuuttajaopiskelijoiden ja muiden kieli- ja kulttuuriryhmien opiskelijoiden osaaminen arvioidaan samalla tavalla kuin suomalaissyntyisten valtaväestöön opiskelijoiden. Tietoja ja taitoja arvioidaan sellaisilla menetelmillä, että kielitaidon mahdollinen puutteellisuus tai erilainen kulttuuritausta eivät vaikuta arvosanaan heikentävästi.

Jos suomi ei ole opiskelijan äidinkieli, hänen opintojaan arvioidaan ”suomi toisena kielenä”-tavoitteiden mukaisesti. Näin myös siinä tapauksessa, ettei hänelle ole erikseen järjestetty ”suomi toisena kielenä” -opetusta.

Mikäli opettaja ja opiskelija yhdessä arvioivat opiskelijan suomenkielen taidon äidinkielen tasoiseksi, osaaminen arvioidaan äidinkielen tavoitteiden mukaan. Päättötodistukseen merkitään, kumman tavoitteiden mukaisesti suorituksia on arvioitu. Opiskelijan opiskelusuunnitelma, johon sisältyy myös arviointi, voi koostua molemmista edellä mainituista äidinkielen opinnoista. Opiskelijan arvioinnissa käytetään monipuolisia arviointimenetelmiä ja kirjallista arviointia voidaan täydentää suullisella kokeella.

Työ ja elinkeinoministerion jukaisussa Menestystä monimuotoisuudesta - elinvoimaa erilaisuudesta sanotaan, että työvoimapolitiikan näkökulmasta monimuotoisuus - joka sisältää siis myös monikulttuurisuuden - liittyy läheisesti työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen ja siihen, kuinka kaikki väestöryhmät saadaan tasapuolisesti työllistettyä.

Monikulttuurisuuden toteutumista kannattaa siis tavoitella.

Lähteet:

Hämeen ammattikorkeakoulu. 2013. Mervan käsikirja- Työkaluja oppilaitoksen monikulttuuriseen arkeen. Viitattu 23.5.2017,

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/94148/Mervan_kasikirja_ekirja.pdf?sequence=1

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Alustus https://docs.google.com/document/d/19-rL20aK1oBGHN7drJjyHi3NLbDf4BdXsddI2AsY5oY/edit

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tarjouma https://drive.google.com/file/d/0B4nRzbOPzFC7SlV2eDlYWXpENDg/view

Opiskelijaliikkuvuus http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/78224_Faktaa_1A_2015.pdf

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2014. Hyvinvointi- ja terveyserot.

Viitattu 23.5.2017, http://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2007 – 2013. Menestystä monimuotoisuudesta. Elinvoimaa erilaisuudesta. Hyviä käytäntöjä monimuotoisuuden johtamiseen. Viitattu 23.5.2017, http://www.tem.fi/files/28376/TEM_saha_lr.pdf.

8.1. Ymmärrän arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

Mitä on arviointi?

Arviointi on opettajan työn kivijalka. Arviointi ei ole pelkästään tehtyjen suoritusten arvioimista, vaan arvioinnissa myös pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua ja parantamaan opiskelijan edellytyksiä itse arvioida omaa osaamistaan.

Arviointi on koko oppimiskokonaisuuden ajan toteutettavaa toimintaa. Palautteen antaminen on yksi oleellisimpia arviointiin ja opettamiseen liittyviä tehtäviä. Sille pitää aina olla aikaa. Tämä pitää ottaa huomioon jo tuntiresurssia suunnitellessa.

Arvioinnin vaiheet

Arvioinnin vaiheet ovat:

• lähtötilanteen selvittäminen
• jatkuva arviointi
• opintojakson/tutkinnon osan arviointi

Arviointiin kuuluu sekä oppimisen arviointi että osaamisen arviointi. Jälkimmäistä voi toteuttaa vasta sitten, kun opiskelijalla on ollut tilaisuus oppia oppimiskokonaisuuden tavoitteiden mukaset asiat.

Arvioinnin tehtävät

Että opiskelija voisi itse arvioida omaa osaamistaan suhteessa oppimiskokonaisuuden tavoitteisiin, tulee häntä ohjata perehtymään arviontikriteereihin. Tarvittaessa opiskelijaa pitää auttaa ymmärtämään, mitkä ovat arviointikriteerit ja mitä ne tarkoittavat käytännössä, eli osaamisen näkökulmasta.

Varsinkin osaamisperusteisessa opiskelussa opiskelijaa on ohjattava  itsearviointiin, että hän osaa määritellä aikaisemman osaamisensa sen, millaista täydentävää osaamista hän tarvitsee. Arviointimenetelmiä, joiden avulla opiskellijaa voi auttaa tarkastelemaan nykyistä osaamistaan suhteessa oppimistavoitteisiin ovat muun muassa itsearviointi, SWOT-analyysi sekä vertaisarviointi.

Oppimiskokonaisuuden arviointiperusteiden tulee olla aina kirjallisia ja aina opiskelijan saatavilla.

Arvioinnin tavoitteet

Koska arviointi on myös ohjaamista, on opiskelijalle annettavalla palautteella tärkeä merkitys. Palautteen pitää perustua arviointikriteereihin sekä konkretiaan siinä, mitä opiskelija on tehnyt. Aina on tavoiteltavaa, että saa opiskelijan itse tekemään huomioita ja arvioita ja suhteuttamaan työskentelynsä arviointikriteereihin ja toiminnan tavoitteisiin.

Opiskelijaa on ohjattava itsearviointiin suhteessa tutkinnon osaan tai muuhun mielekkääseen kokonaisuuteen ja sen arviointikriteereihin. Opintokokonaisuuden aikana tapahtuvan palautteena annettavan arvioinnin tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää itse, mitä hän osaa ja mitä vielä pitää oppia. Tämän seurauksena opiskelija todennäköisemmin sitoutuu osaamisvajeensa täyttämiseen ja pyrkii kohti osaamistavoitteita.

Tutkinnon osan arvioinnin tavoitteena on antaa sekä opiskelijalle itselleen, että tietoa tarvitsevalle taholle, kuten työnantajalle, todenmukainen käsitys opiskelijan osaamisen suuntautumisesta ja tasosta. Arvioinnin on oltava on oppimistavoitteiden ja arviointikriteerien mukaista. Kysymys on opiskelijan oikeusturvasta. Jokaisen opiskelijan on saatava oikeudenmukainen ja tasapuolinen arviointi. Vertaamalla osaamista oppimistavoitteisiin ja arviointikriteereihin tämä toteutuu.

Arvioinnin toteuttaminen

Laadukkaan arvioinnin toteuttamisen perusasioita ovat:

• selkeät opintojakson arviointiperusteet
• arviointi ja palaute ovat linjassa ammattitaitovaatimusten kanssa
• annetaan ohjaavaa palautetta
• ohjataan opiskelijaa reflektoimaan omaa osammistaan esimerkiksi oppimispäiväkirjalla

Palautteen tulee aina olla sisällöllistä, liittyen arvioitavaan asiaan. Opettajan oppisisältöön liittyvä asiantuntemus näkyy ennen kaikkea hänen kyvyssään ohjata opiskelijaa. Hyvä palaute on rakentavaa. “Hyvin” tai “huonosti” ei ole arviointia. Opiskelija pitää saada itse oivaltamaan, mikä hänen toiminnassaan joko edisti tai haittasi tehtävässä onnistumista. Osasiko hän soveltaa aikaisempaa tietoaan, tai oliko hänellä kenties tiedoissa puutteita?

Arviointi oppimiskokonaisuuden päätteeksi

Toisen asteen ammatillisissa perustutkinnoissa osaaminen osoitetaan ammatillisten näyttöjen perusteella. Näyttöä annettaessa opiskelijalla on ollut mahdollisuus omaksua ammattitaitovaatimusten edellyttämät asiat.

Näyttötilanteessa osaaminen mitataan monipuolisilla, kokonaisuuksien hallintaa mittaavilla tehtävillä. Pääsääntöisesti tämä tapahtuu alan työtehtäviä tehden. Tällaisen osaamisen saavuttamiseksi on työssäoppiminen välttämätöntä. Olisi ihanteellista, jos myös arviointi tapahtuisi oikeassa työntekemisympäristössä, mutta tämä ei ole aina mahdollista. Tehtäväsisällön, työvälineiden ja tilanteen on kuitenkin vastattava todellista ammatissa toimimisen tilannetta.

Arviointi osaamislähtöisessä opetuksessa

Osaamislähtöisessä arvioinnissa paljon on opiskelijan itsensä vastuulla. Asioita ei voi tehdä opiskelijan puolesta, vaan hänen on pystyttävä määrittelemään osaamistaan itse. Opiskelijaan on näin ollen pakkokin luottaa.

Oppimistavoitteet ja arviointikriteerit on kuvattava selkeästi ja sellaisella kielellä, jota opiskelijan voi odottaa ymmärtävän. Tavoitteiden konkretisoiminen käytännön työhön rinnastamalla on tässä eduksi. Osaamisperusteisessa opetuksessa on tavallistakin tärkeämpää ohjata opiskelijaa itsearviointiin.

Arvioinnin ongelmakohtia

Kun arvioinnissa ilmenee ongelmia, ne liittyvät useimmiten siihen, etteivät arvioinnin perusteet, eli ammattitaitovaatimukset ja arvioinnin kriteerit oli ole selvät kaikille osapuolille. Perustehtäviä opettajalle on päivittäin annettava arviointikriteereihin suhteutettu palaute ja ohjaus. Arvosanojen tavoittelua ei tule niinkään pitää esillä, vaan opiskelijan kannustamista tukemista, välittämistä tarvitaan sitäkin enemmän.

Lähteet:

Aaltonen, K. & Camara, A. 2014. Työkaluja osaamislähtöiseen arviointiin. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 16 (3), 44-52. Myös verkkojulkaisuna (viitattu 23.5.2016): http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/Aikak_2014_3_C_Aaltonen_et_al.pdf

Opetushallitus. 2015. Arvioinnin opas. Ammatillinen peruskoulutus, näyttötutkinnot. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 23.5.2016. http://www.oph.fi/download/165456_arvioinnin_opas.pdf

Osaamisen tunnustamisen askeleita – The Steps of Competence Based Learning. 2015. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Resurssivideot: Opiskelijan arviointi. 2013. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu.